Iranin elokuva

Ensimmäinen iranilainen elokuva kuvattiin vuonna 1900 Oostendessa, Belgiassa, kun hovivalokuvaaja Mirza Ebrahim Khan Akkasbashi tallensi šaahi Mozaffar ad-Din Shah Qajarin vierailua juhlistavaa kukkaparaatia.[1] Useimmat vuosisadan alun elokuvat olivat Šaahin tilaamia dokumenttielokuvia,[2] joita esitettiin kuninkaallisessa palatsissa ja arvohenkilöiden kotona, esimerkiksi häätilaisuuksissa ja ympärileikkausseremonioiden yhteydessä.[1] Elokuvat käsittelivät erityisesti hallitsijaperheeseen liittyviä uutis- ja ajankohtaisaiheita sekä merkkitapahtumia. Akkasbashi kuvasi muun muassa uskonnollisia juhlia ja kuninkaallisen eläintarhan leijonia.[1]

Roomalaiskatoliset lähetystyöntekijät järjestivät Tabrizissa Iranin ensimmäisen julkisen elokuvaesityksen vuonna 1900. Kaupallisen elokuvateatteritoiminnan aloitti Ebrahim Khan Sahhafbashi-e Tehrani, joka aluksi esitti Euroopasta tuotuja elokuvia antiikkiliikkeensä takapihalla ja marras-joulukuussa 1904 perusti lyhytikäiseksi jääneen elokuvateatterin Teheraniin.[1]

1900-luvun alkuvuosikymmeninä Iraniin perustettiin useita kaupallisia elokuvateattereita.[2] Elokuvat pysyivät kuitenkin yläluokan viihteenä. Yhtenä syynä siihen oli, että maassa tuotetut elokuvat olivat lähinnä hallitsijaperhettä käsitteleviä dokumenttielokuvia. Toisena syynä oli, että maassa ei ollut elokuvalaboratorioita ja näyttelijä- ja muuta alan koulutusta, mikä vaikeutti maan oman elokuvatuotannon aloittamista. Lisäksi lukutaidottomuus oli yleistä, elokuvien ajateltiin johtavaan moraalittomuuteen ja uskonnolliset syyt rajoittivat naisten näyttelemistä ja elokuvissakäymistä.[1] Dokumenttielokuvien lisäksi teattereissa esitettiin ulkomaalaisia elokuvia farsiksi tekstitettyinä.[2]

Iranin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva oli Mumbaissa, Intiassa kuvattu Abi va Rabi, joka valmistui 1930.[2] Sen ohjasi armenialaissyntyinen Avanes Ohanian.[1] Ensimmäinen äänielokuva, Ardeshir Iranin[1] ohjaama Dokhtare Lor, valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Myös se kuvattiin Mumbaissa.[2]

Omia elokuvastudioita Iraniin alettiin perustaa 1940-luvulla. Useimmat ajan elokuvat pohjautuivat kansantarustoon, johtuen toisen maailmansodan aiheuttamasta sensuurista kaikkia taidemuotoja kohtaan. Seuraavalla vuosikymmenellä elokuvissa näkyivät voimakkaasti länsimaiset vaikutteet ja elokuvatuotannon pääpaino oli kaupallisuudella. Maassa tuotettiin muun muassa komedioita ja toimintaelokuvia, kuten Mehdi Rais Firuzin ohjaama Velgard vuodelta 1950.[2]

Valtio otti elokuvatuotannon haltuunsa 1960-luvulla ja iranilaisten elokuvien suosio laski alle länsimaisten elokuvien. Iranilaisen elokuvan uuden aallon katsotaan alkaneen vuodesta 1969, jolloin valmistuivat Masoud Kimiain ohjaama Qeysar ja Dariush Mehrjuin ohjaama Lehmä. Uusi aalto vaikutti elokuviin merkittävästi aina 1970-luvun lopun vallankumoukseen saakka.[2]

  1. a b c d e f g Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä OXF ei löytynyt
  2. a b c d e f g Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Schirmer ei löytynyt

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search